Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Kuva: Jukka Vepsäläinen

Käyttötarkoitus ja luonne

Rotu on hyväksytty Tanskassa ja Ruotsissa 1987. Tanskalais-­ruotsalaisen pihakoiran alkuperäinen tehtävä on ollut toimia maatilan vahtina, rotanpyydystäjänä ja seurakoirana. Nykyään iso osa pihakoirista viettää perhe-­ tai kotikoiran elämää, mutta toisaalta osan kanssa myös harrastetaan aktiivisesti.

Rotumääritelmä kuvaa tanskalais-­ruotsalaista pihakoiraa valppaaksi, tarkkaavaiseksi ja eloisaksi. Näiden ominaisuuksien lisäksi pihakoira on tasapainoinen, avoin ja ystävällinen. Vahtitehtävistään huolimatta pihakoiran tulee ottaa vieraat lämpimästi vastaan, vaikka se haukunnallaan ilmoittaakin vieraiden tulosta.

Nimestään huolimatta pihakoira on sisäkoira, joka ei sovellu ulkotarhaan lyhyen turkkinsa ja seurallisen luonteensa takia. Pihakoirat eivät usein pidä kylmästä tai märästä ilmasta, vaan käpertyvät mie-luummin lämmittelemään takkatulen ääreen tai omistajansa kylkeen kiinni.

Ulkomuoto

Koko: Urokset 34-37 cm, nartut 32-35 cm, sallittu poikkeama ±2cm. Hieman korkeuttaan pitempi, rintakehän syvyys on puolet säkäkorkeudesta.
Pää: Kolmiomainen ja pienehkö suhteessa runkoon.
Korvat: Keskikokoiset, ruusu- tai taittokorvat, molemmissa tapauksissa taitekohta on juuri kallon yläpuolella. Taittokorvan kärjen tulee asettua lähelle poskea.
Runko: Tiivis ja tilava. Vain hieman nouseva vatsaviiva.
Raajat: Yhdensuuntaiset, edessä suorat ja takana hyvät polvi- ja kinnerkulmaukset.
Häntä: Kaikenmittaiset hännät ovat rotumääritelmän mukaan sallittuja, täysin hännättömästä täysmittaiseen häntään. Hännän asento on suora, hieman kaartuva tai sirppimäinen.

Terveys